Turvallinen lapsuus kaikille

Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään 14.–20.11.2022!

Vuoden 2022 Lapsen oikeuksien teemana on kulkenut viesti lapsen oikeudesta turvallisuuteen. Tämä on asia, jonka äärelle olemme varmasti jokainen pysähtyneet, kun tarkastelemme globaalisia ilmiöitä kuten Ukrainan sota, koronapandemia tai ilmaston muutos. Millaisessa maailmassa haluamme lapsemme kasvavan ja millaisen perinnön haluamme heille jättää? Jokainen syntyy tähän maailmaan alastomana ja vailla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaiseen ympäristöön alamme kiinnittymään. Elämän lähtökohdat eivät ole kaikille samanlaiset, mutta jokaisella tulisi olla oikeus hyvään ja tasapainoiseen kasvuun sekä kehitykseen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme tekoja ja siihen voimme jokainen vaikuttaa!

Lapsen oikeuksien sopimus ja kansallinen lainsäädäntökin velvoittavat siihen, että lasten on turvallista elää ja kasvaa. Turvallisella ympäristöllä, turvallisilla ihmissuhteilla ja omalla turvallisuuden kokemuksella voidaan vaikuttaa lasten kasvun sekä kehityksen etenemiseen oikeaan suuntaan. Tästä huolimatta lapset ja nuoret elävät maailmassa, missä esiintyy mm. kiusaamista ja erilaista häirintää. Kouluterveyskyselyn (2021) perusteella kokemukset seksuaalisesta häirinnästä ovat lisääntyneet sekä pojilla että tytöillä ja erityisesti tytöillä merkittävästi. Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja ne ovat koululaisten ja nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia. Erilaisia häiriöitä voi olla useampia yhtä aikaa. Nuoret ovat tuoneet itsekin esille sen, miten he toivovat lisää mielenterveyden ammattilaisia ja palveluita sinne, missä hekin ovat kuten kouluihin. Lakisääteisten opiskeluhuollon palveluiden lisäksi näitä ammattilaisia voivat olla mm. psykiatriset sairaanhoitajat (psyykkarit). Nuoret toivovat asianmukaisia ennaltaehkäiseviä palveluja ja matalan kynnyksen tukea lapsille ja heidän vanhemmilleen ajoissa. Lasten ja nuorten ongelmia ei tule vähätellä ja jos emme ota huolia vakavasti silloin, kun lapsi tulee hakemaan apua, voi käydä niin, että hän ei tule toiste apua pyytämään. Jos lapsi kokee, että häntä kuullaan arjen pienissäkin asioissa, pystyy hän kertomaan paremmin isoistakin asioista.

Miten voisimme taata jokaiselle lapselle oikeuden turvalliseen elämään? Me emme voi ulkoistaa tätä asiaa kenellekään vaan jokaisen meistä tulee tehdä töitä sen eteen, että lapsillamme olisi parempi olla ja turvallinen syli silloin, kun sitä tarvitaan. Sen ei pidä olla liian monimutkaista. Usein meidän aikuisten tulisi ottaa oppia lapsiltamme ja pysähtyä siihen maailmaan sekä aikaan, joka on juuri sillä hetkellä käsillä. Aina ei tarvitse olla vastauksia tai käydä katsomassa oppikirjasta, että kuinkas tämä asia meneekään. Se riittää, että on läsnä ja voi yhdessä tekemällä ratkaista arjen pienempiä ja suurempia murheita sekä kokea yhdessä iloja, joita varmasti mahtuu lähtökohtaisesti päivään enemmän. Pieni lapsi alkaa rakentamaan luottamussuhdetta omiin vanhempiinsa ja muihin hänen ympärillään oleviin ihmisiin pienin askelin. Meidän on hyvä muistaa: ”Luottamus ei ole sitä, että luopuisi järjen käytöstä, vaan sitä, että ei tarkastele elämää enää pelosta käsin”. Lapsia tulee suojella ensisijaisesti kaikissa olosuhteissa ja taata heille oikeus turvalliseen elämään. Haluammeko lapsillemme menestystä elämässä? Menestystä voidaan pitää hyvinvoinnin sivutuotteena ja tähän päästäkseen pienet askeleet tarvitsevat ympärilleen turvallisuutta.

Toni Ranta
asiantuntija
toni.ranta@seinajoki.fi
p. 050 433 0901